Olen altistunut kengille. Tämä on vakavaa ensinnäkin siksi, etten ole ikinä kokenut itseäni millään tasolla kenkäihmiseksi, ja toisekseen siksi, että senttiä pitää tänä kesänä venyttää jo ruokaa varten, ja silti heikkona hetkenä olisin valmis pistämään koko tilin kerralla kenkiin, joita en edes osaa kuvitella yhdistäväni omistamiini vaatteisiin. Oireet ilmenevät kaupungilla kävelyvauhdin hidastumisena, äkillisinä u-käännöksinä näyteikkunoiden kohdilla sekä kotisohvalla pakonomaisena nettikauppojen selailuna ja "add to bag"-painikkeen piirtymisenä verkkokalvoille. Se on siellä, sivun oikeassa alakulmassa. Joskus klikkaan painiketta muka vahingossa, ikään kuin voisin pakettia vastaanottaessani esittää, etten ole edes tiennyt moista tilanneeni. Tähän mennessä oireilu ei ole onnekseni vielä edennyt check out -vaiheeseen asti. Kengissä on tätä varten nimittäin yksi erinomainen jarru: sovittaminen.
Toisin on laukkujen kanssa. Viime päivinä kenkien rinnalle nettishoppailussa ovat nousseet kuukausien vuokran kattavat laukut. En haluaisi myöntää, että näissä houkuttelevinta on korkean hinnan luoma illuusio jostain paremmasta. Kyllä varmasti rakastuisin Wangin mini-Brendaan vaikka Hennesin hyllyllä...! Mutta kun...
Onnekseni hinnat tosiaan ovat siellä, mihin pelkkä opintolaina ei yllä, ja liiempiä kiusauksia on siksi helppo vastustaa. Ehkä olisikin parempi, jos niitä töitä ei tulisikaan...
---
Lately I've become addicted to shoes and bags. That's weird because I've never been that much into shoes - nor bags - but now they seem to take over my mind all the time. Of course those I desire are always the most expensive ones that could easily cover four months' rent.
At the moment I'm lucky to be poor, otherwise I might end up actually spending all my money on fancy stuff that I wouldn't even know how to pair with my wardrobe. It seems better not to get a job afterall...
- Maria
From top: shoes Michael Kors, Camilla Skovgaard (photos: net-a-porter.com), bag Alexander Wang (photo: mytheresa.com)
No comments:
Post a Comment